rakkauden konsepti tuntuu etäiseltä 

tarkoitan epäselvältä

tässä salon asemalla on tuhat tukkia rivissä raiteiden vierellä 

tai jotenkin tunnen pelkääväni sitä

kaipausta kipeämmin

miksei tämä juna liiku, äsken kuulutettiin, en kuunnellut

mutta sehän oli minulle niin tavattoman yksinkertaista selkeää ihan helppoa, ennen, eikö

aseman penkillä mummo ja pappa pitävät tiukasti kädestä kiinni 

ei tuo vaikealta näytä

nyt taas liikutaan

kummallisesti kuitenkin kaipaan sitä kaikkea mikä ymmärtääkseni rakkauden alle luetaan

kun pääsen junasta 

juoksen 

vauhdilla pyöräilen postiin hakemaan luokseni matkanneen käsilaukun

sopisiko sellainen tai miltä kuulostaisi

pitäisit kädestä

saisit minut nauramaan ja yllättymään saisit tulemaan ja itkemään 

ehkä olisin mustasukkainen 

sopisiko jos katsoisin sinua kun nukut

juotaisiin aamukahvit

sopisiko jos tultaisiin juttuun niin hienosti

niin ennennäkemättömän luonnollisesti ihan tavattoman helposti

niin että ympärillämme ihmeteltäisiin

tanssittaisiin sateessa ja sitten taas huudettaisiin kunnes suukottaisit

sopiihan, lupaathan, et suutu kun lähden

eihän tässä ole mitään pelättävää

juna on vartin myöhässä

eihän